keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Näin minä uin pelkojeni virrassa

hengittäen tomua ja tuhkaa

en ole ihminen enkä kala

luotu olen vaikeroimaan

jatkamaan matkaani

luoden ne meret

joilla loputtomiin kuljen

itkien

tukehtuen

ja mereni ulottuvat aina taivaisiin saakka










klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)

Rakkaus säestää kosketusten riemujuhlaa Sydän polkee kahdelle yhtyvälle ja aamu jatkaa taittumistaan Huudot kilpailevat kun toisaall...

  • Manattu
    Pakokauhu ahdistus särky näenkö koskaan valoa pitkällä ja harmaalla tiellä? tunnenko koskaan keuhkoissani vapautta ja puhdasta ilma...
  • Hän huutaa suden lailla
    odottaa toista luokseen, ikävöiden sydän särkyen alla auringon tai kuun  jokainen hengitys askel silmänrä...
  • Koitteessa:
    Mikä meitä odottaa?  Kantavat siivet Ikuisesti sinertävät joet Paljaat varpaat Jumalan syli Meidän omat mielikuvamme ...