torstai 28. tammikuuta 2016
Rakastin sinua ihminen
Sielusi leiskui, kannoit sen vahvoilla siivillä
Jäikö se kaikki sateeseen?
Kun sydän murskana vaelsit
Polvistuit maahan ja vaikeroit
Revit kauniita hiuksiasi,
jotka vielä eilen olivat palmikoilla:
Sinä ja elämänhalu sidottuna yhteen
Rauhassa
kun kuulisi hiljaisuudessa musiikkia
hengittäisi pyhää tuulta
antaisi silmien painua
ja puron solista
vihertävät lehdet kellastaviksi
vihertävä maa valkeaksi
maailmamme vedet jääksi
ja kun taas herään
olen kuin kukka
kylmän kestänyt
kirkas
uusi
Suojelusenkeli
Et ole yksin
Joku asettaa kätensä olallesi
ja kuiskii korvaasi lauluja
se ei ole sattumaa
se ei ollut tuuli joka paiskoi ikkunat auki
se oli joku joka kietoo sinut siipiensä suojaan,
pitää kädestä ja antaa sinun itkeä
Et ehkä näe sitä mutta tiedät sydämessäsi,
että päästit sisään jotain
joka varmistaa hyvän yön unen,
on läsnä kun kynttilät puhuvat
Rakkaus
Turva
Neulon sydämen
vaaleanpunaisen
se kuivuu jatkuvasti kyynelten kasteesta
asetan sen rinnalleni
ja kuvittelen olevani onnellinen
ikävä on vanginnut minut
omaksi rakkaakseen
orjakseen
mutta sydän pitää minut elossa
toivo pitää minut elossa
antaa minulle luvan hengittää
joka parkaisun välissä
kuin happea anellen
olen vahva kuin rakkaudelle annettu väri
vaaleanpunainen
kuin hänen huulensa syvässä kaaressa
en antaudu
en ole luovuttaja
jos kyseessä on hän
joka minut neulomaan opetti
se kuivuu jatkuvasti kyynelten kasteesta
asetan sen rinnalleni
ja kuvittelen olevani onnellinen
ikävä on vanginnut minut
omaksi rakkaakseen
orjakseen
mutta sydän pitää minut elossa
toivo pitää minut elossa
antaa minulle luvan hengittää
joka parkaisun välissä
kuin happea anellen
olen vahva kuin rakkaudelle annettu väri
vaaleanpunainen
kuin hänen huulensa syvässä kaaressa
en antaudu
en ole luovuttaja
jos kyseessä on hän
joka minut neulomaan opetti
lauantai 22. helmikuuta 2014
Kun astun puhdistavan veden alle
lukittaudun lasin taakse höyryn syleilyyn.
Päivittäin kirjoitin rypistyinen sormin
"Sinä"
"Elämä"
"Lämpö"
Niin viisauteni heijastui veden henkäyksenä,
puhtaana
Eilen sanelin siihen ikävän
Tänään tuskan
Huomenna viimeisen hyvästini
Kyynelten ja veren sekoituksesta
Päivittäin kirjoitin rypistyinen sormin
"Sinä"
"Elämä"
"Lämpö"
Niin viisauteni heijastui veden henkäyksenä,
puhtaana
Eilen sanelin siihen ikävän
Tänään tuskan
Huomenna viimeisen hyvästini
Kyynelten ja veren sekoituksesta
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Manattu
Pakokauhu
ahdistus
särky
näenkö koskaan valoa pitkällä ja harmaalla tiellä?
tunnenko koskaan keuhkoissani vapautta ja
puhdasta ilmaa?
minä juoksen
juoksen kovaa
niin että henkeen sattuu
matka on pitkä, mutta sieluni halajaa pelastusta,
enkelin laulua huuliltani
vanhurskaus
toivo
kirkkaus
ahdistus
särky
näenkö koskaan valoa pitkällä ja harmaalla tiellä?
tunnenko koskaan keuhkoissani vapautta ja
puhdasta ilmaa?
minä juoksen
juoksen kovaa
niin että henkeen sattuu
matka on pitkä, mutta sieluni halajaa pelastusta,
enkelin laulua huuliltani
vanhurskaus
toivo
kirkkaus
Aukene taivas
Ajattelin sinua jo eilen
Paljasta aurinkosi
Anna minulle hetki aikaa
Tunnustella lämpöä,
Jokaisella solulla
Kiedo minut ja purista
Missä on minun kaunotar?
Niin upea
Niin ihana
Kuin neito,
Jonka kerran tapasin ja samantien kadotin
Häntä kaipaan,
niinkuin aurinkoakin,
yhtä palavasti
Häntä kaipaan,
niinkuin aurinkoakin,
yhtä palavasti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Rakkaus säestää kosketusten riemujuhlaa Sydän polkee kahdelle yhtyvälle ja aamu jatkaa taittumistaan Huudot kilpailevat kun toisaall...
-
Pakokauhu ahdistus särky näenkö koskaan valoa pitkällä ja harmaalla tiellä? tunnenko koskaan keuhkoissani vapautta ja puhdasta ilma...
-
odottaa toista luokseen, ikävöiden sydän särkyen alla auringon tai kuun jokainen hengitys askel silmänrä...
-
Mikä meitä odottaa? Kantavat siivet Ikuisesti sinertävät joet Paljaat varpaat Jumalan syli Meidän omat mielikuvamme ...