Koitteessa:

Mikä meitä odottaa?

 Kantavat siivet

Ikuisesti sinertävät joet

Paljaat varpaat

Jumalan syli

Meidän omat mielikuvamme

Vai tyhjyys,

joka imaisee sielumme kasvottomaan ikuisuuteen?

Polte

Tähtisumu

Sinä?

Jonka vuoksi tänään itkin

"ei koskaan,
ei tässä elämässä"

Kirottu

odottamaan 

haaveilemaan

repimään terälehtiä 

itkemään ja etsimään

vuodattamaan paperille:

Sinä

SINÄ

SiNä

Sinä...

uneksi vieressäni

herätä minut

rauhallisella äänelläsi

tunnustele minua käsilläsi,

 huulillasi,

selkää

rintoja

kasvoja

ja kiedo tiukasti alastomat ruumiimme 

yhteen

Tule todeksi!

Nyt!

Tässä juon kahvia

ja ajattelen sitä

miltä sinä maistuit

kun viimeksi suutelit 

sinä samaisena aamuna

istuimme pöydän äärellä

hajotetut pavut kävivät huulillasi

ja

olimme samaa,

yhdistyvää

kättä

Kuiskasin tuulelle

toivon sinun kuulevan 

miten nimesi jokainen kirjain sointuu 

huuliltani,

omiasi kaipaavilta

Lasken terälehtiä yksi kerrallaan

ja odotan sinua 

epätoivoisesti

tunnustellen 

sydämen kipua

 kovaa pauketta

Kysyit

miksi minä tuijotan?

Kuin katsoisin revontulia,

sumua,

sateenkaarta,

pisaraisia lehtiä.

Minä tuijotan sinua.

Ainutkertaista,

taianomaista kauneutta

Joka voi arvaamatta kadota

minä hetkenä hyvänsä

ja kohta en enää muista

Hän huutaa suden lailla

odottaa toista luokseen,

ikävöiden

sydän särkyen

alla auringon tai kuun 

jokainen hengitys

askel

silmänräpäys

koettaa elää ilman,

kulkea

vaikertaa



niin pimeä maa


ilman seuralaista,


kaunista


herttaista

Menetetty

He sanovat että käärit hänet iltaisin syliin

suutelet otsaa 

He sanovat että pidät häntä kädestä,

kannat lätäköiden yli,

kiedot kädet hartioille,

laulat 

Joku veisti haaveesta terävän

Ja minä kerään lattialta kuollutta elämää,

joka ennen sykki sinulle

yhtenä kappaleena