Sanoitin sydämeni laulun

Suru

joka ui janossa,

läpi rutikuivan hiekan 

Viha 

joka halkaisee,

timantit ja vuorten kivet 

Katkeruus 

joka nostaa päänsä ihmisen ylle

Alhaisuus

muurahainen ja korkea tammi uljaineen oksineen 

minä en ole mitään 

en yhtään mitään 

Olen vain pieni ihminen maailmakaikkeudessa
joka laulaa yksin omassa neliössään

Äänetöntä

Sanatonta lauluaan,

joka puhuu vain kyynelin 

Näin minä uin pelkojeni virrassa

hengittäen tomua ja tuhkaa

en ole ihminen enkä kala

luotu olen vaikeroimaan

jatkamaan matkaani

luoden ne meret

joilla loputtomiin kuljen

itkien

tukehtuen

ja mereni ulottuvat aina taivaisiin saakka

Miten minä voisin jaksaa?

Kun siipeni ovat murskatut
ja huuleni verillä

Sisimmässäni huudettaan tyhjille,
äänieristetyille seinille

jäiset sormeni pauhaavat
ja luovat tuskan

pahempaa ei ole maailmassa,

kun tuhoisin maailmakaikkeuden

omassa sydämen jatkumossa



 

Jumalatar

kuin lintunen, hän leikkii äänihuulillaan

tanssii vetten päällä kultaisilla korkokengillä

kuljettaa mekkoa päällään, 

kuningattaren lailla

koskettaa kuin silkki 

Jumalatar 

minun jumalatar 

hän maistuu huumaavalle

makealle viinille

suutelee tajunnan ylös taivaisiin, 

kirkkaisiin tähtiin 

josta ei ole paluuta 

vaikka maan äiti itkisi ja huutaisi palaamaan,

polvillaan

rukoillen

Hän soitti musiikkiaan

Se nostatti auringon

ja laski kuutamon

Se kasteli maaperän

Riepoi oksia

Haavoitti pilviä hirmumyrskyllä

Se sytytti sieluja tuleen

Kantautui kuuroillekin

Ja niin

äänihuulet maailmalla aukenivat

samaan tahtiin

Kuin olisimme kaikki yhtä ja samaa

mestariteosta

Kämmentesi lämpö virtaa minuun

hellii hiusteni juuria

hivelee ranteitani


Huuliesi musiikki soi

nostattaa iholleni karvat

tanssittaa sieluani


Silmiesi sini pökerryttää

kuin olisin juonut viinin

jos toisenkin


Tuoksusi sammuttaa henkeni toviksi

vie minut jonnekin ylös

sinne missä minulla on hyvä olla


Rakkautesi aiheuttaa sen

mitä viulun haikeuskin,


kyynelten virran

ja

roihuavan sydämen


En päästä kaipausta lähelle

En päästä meitä huomiseen


Sidotut

me kaksi

ja tämä hetki


kun kelloilla ei viisareita olisikaan

Rakastin sinua ihminen

Sielusi leiskui, kannoit sen vahvoilla siivillä

Jäikö se kaikki sateeseen?

Kun sydän murskana vaelsit

Polvistuit maahan ja vaikeroit

Revit kauniita hiuksiasi,

jotka vielä eilen olivat palmikoilla:

Sinä ja elämänhalu sidottuna yhteen