lukittaudun lasin taakse höyryn syleilyyn.
Päivittäin kirjoitin rypistyinen sormin
"Sinä"
"Elämä"
"Lämpö"
Niin viisauteni heijastui veden henkäyksenä,
puhtaana
Eilen sanelin siihen ikävän
Tänään tuskan
Huomenna viimeisen hyvästini
Kyynelten ja veren sekoituksesta
lauantai 22. helmikuuta 2014
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Manattu
Pakokauhu
ahdistus
särky
näenkö koskaan valoa pitkällä ja harmaalla tiellä?
tunnenko koskaan keuhkoissani vapautta ja
puhdasta ilmaa?
minä juoksen
juoksen kovaa
niin että henkeen sattuu
matka on pitkä, mutta sieluni halajaa pelastusta,
enkelin laulua huuliltani
vanhurskaus
toivo
kirkkaus
ahdistus
särky
näenkö koskaan valoa pitkällä ja harmaalla tiellä?
tunnenko koskaan keuhkoissani vapautta ja
puhdasta ilmaa?
minä juoksen
juoksen kovaa
niin että henkeen sattuu
matka on pitkä, mutta sieluni halajaa pelastusta,
enkelin laulua huuliltani
vanhurskaus
toivo
kirkkaus
Aukene taivas
Ajattelin sinua jo eilen
Paljasta aurinkosi
Anna minulle hetki aikaa
Tunnustella lämpöä,
Jokaisella solulla
Kiedo minut ja purista
Missä on minun kaunotar?
Niin upea
Niin ihana
Kuin neito,
Jonka kerran tapasin ja samantien kadotin
Häntä kaipaan,
niinkuin aurinkoakin,
yhtä palavasti
Häntä kaipaan,
niinkuin aurinkoakin,
yhtä palavasti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Rakkaus säestää kosketusten riemujuhlaa Sydän polkee kahdelle yhtyvälle ja aamu jatkaa taittumistaan Huudot kilpailevat kun toisaall...