Sanoitin sydämeni laulun

Suru

joka ui janossa,

läpi rutikuivan hiekan 

Viha 

joka halkaisee,

timantit ja vuorten kivet 

Katkeruus 

joka nostaa päänsä ihmisen ylle

Alhaisuus

muurahainen ja korkea tammi uljaineen oksineen 

minä en ole mitään 

en yhtään mitään 

Olen vain pieni ihminen maailmakaikkeudessa
joka laulaa yksin omassa neliössään

Äänetöntä

Sanatonta lauluaan,

joka puhuu vain kyynelin