Sielu leikkii lapsen lailla

kun hallan helma suojaa laskeutuvan ensilumen


Puhuit kuutamolle samaisena iltana


ja valkeus pakeni huuliltasi


kaunottaren omakuvaa kiiltävistä kalvoista:


Jokainen varjo ja muoto,


Katsekontakti


Hypnoosi

Kun avaat ikkunan aamuisin

päästät enkelin sisään

anna sille halaus

se on  tervetullut

"Asetin siivet ja lähdin lentoon."

Minussa asui aurinko hetken.

Pienen hetken.

Sinun hymysi silmiäsi myöten,

naurusi,

pehmeä vartalosi lähellä minua.

Sydäntäni hellivä laulusi,

tuoksuvat hiuksesi jotka toivat elämänhalun.


Nyt tämä pienoinen sielu on jäässä ja kauhuissaan.


Poltin kirjeesi ja potkin tuhkat kauas minusta,

jotta se ei olisi totta,

jotta aurinko jälleen sarastaisi,

jotta se valhe muuttuisi todeksi.


neljä seinää

yhteinen kolo

elämä

kaikki tämä

ilman sinua?

Koitteessa:

Mikä meitä odottaa?

 Kantavat siivet

Ikuisesti sinertävät joet

Paljaat varpaat

Jumalan syli

Meidän omat mielikuvamme

Vai tyhjyys,

joka imaisee sielumme kasvottomaan ikuisuuteen?

Polte

Tähtisumu

Sinä?

Jonka vuoksi tänään itkin

"ei koskaan,
ei tässä elämässä"

Kirottu

odottamaan 

haaveilemaan

repimään terälehtiä 

itkemään ja etsimään

vuodattamaan paperille:

Sinä

SINÄ

SiNä

Sinä...

uneksi vieressäni

herätä minut

rauhallisella äänelläsi

tunnustele minua käsilläsi,

 huulillasi,

selkää

rintoja

kasvoja

ja kiedo tiukasti alastomat ruumiimme 

yhteen

Tule todeksi!

Nyt!

Tässä juon kahvia

ja ajattelen sitä

miltä sinä maistuit

kun viimeksi suutelit 

sinä samaisena aamuna

istuimme pöydän äärellä

hajotetut pavut kävivät huulillasi

ja

olimme samaa,

yhdistyvää

kättä

Kuiskasin tuulelle

toivon sinun kuulevan 

miten nimesi jokainen kirjain sointuu 

huuliltani,

omiasi kaipaavilta

Lasken terälehtiä yksi kerrallaan

ja odotan sinua 

epätoivoisesti

tunnustellen 

sydämen kipua

 kovaa pauketta

Kysyit

miksi minä tuijotan?

Kuin katsoisin revontulia,

sumua,

sateenkaarta,

pisaraisia lehtiä.

Minä tuijotan sinua.

Ainutkertaista,

taianomaista kauneutta

Joka voi arvaamatta kadota

minä hetkenä hyvänsä

ja kohta en enää muista

Hän huutaa suden lailla

odottaa toista luokseen,

ikävöiden

sydän särkyen

alla auringon tai kuun 

jokainen hengitys

askel

silmänräpäys

koettaa elää ilman,

kulkea

vaikertaa



niin pimeä maa


ilman seuralaista,


kaunista


herttaista

Menetetty

He sanovat että käärit hänet iltaisin syliin

suutelet otsaa 

He sanovat että pidät häntä kädestä,

kannat lätäköiden yli,

kiedot kädet hartioille,

laulat 

Joku veisti haaveesta terävän

Ja minä kerään lattialta kuollutta elämää,

joka ennen sykki sinulle

yhtenä kappaleena

Tyhmyys

Mieli huutaa sanojansa takaisin,

kuin äiti huutaa vaaraan joutunutta lastaan kotiin

Mieli repii kädet haavoille,

sytyttää keuhkot liekkeihin

Kiviset seinät saavat kuulla

miltä katumus tuntuu

Paperiliuska saa nähdä

miten rumalta häpeä näyttää

Pitkästä aikaa

Tunnen

kuinka ohimot janoavat nyrkkiä

Kuinka heijastus toivoo tuhoutuvansa käteni kautta

Kuinka sisin repii

ja

haukkuu kuin koirat

verta janoavat ja himokkaat

Vapaus

Tuulet puhalsivat hiuksesi aukinaiseksi,

heittivät kaikki estot pois

Nauroit kuin lapsi

ja minä katsoin kun taivas hohti,

sinä sen aurinkona.

Olet niin kaunis,

että tuulet haluavat sinut.

Tule luokseni yhtä riehakkaasti

Anna minun ottaa sinut vastaan,

syleillä sateisiin asti

ja niiden yli,

tiukasti

Under the burning moonlight

looking at each other voraciously 

Like a wolfs howl 

my heart resounds 

and calls your name 

My soul dancing tango, 

loving you, 

like a flame weak trees 

Take me upon you 

when my feets betray me 

Keep me hidden, 

to do things for the world not to see 

Entwine me tightly 

Quell the tickle with stalwart kisses 

Breath warmly to me 

Fast 

Gently

 -- 

Käännös englanniksi: Peter Kröhn

Sisälläni huudetaan lujaa

Huokailen,

katseesi

punerrun 

en voi muuta 

kuin raapia 

jo valmiiksi risaisia farkkujani 

auta armias, 

tuuli hiuksissasi!

Kultainen

Tuuli lennättää hiuksia

lintujen viserrys

huiluni soittaa hymyilevän sävelen

jalkani polkevat,

hullunkurinen!

kivien hehku 

aamukaste,

pian kevät!

Sininen sydän

Poskieni revenneet pinnat ovat saaneet ajattelemaan, 

miksi itken kun voisin iloita? 

Omistan jotain kaunista ja tärkeää 

Samalla polulla kulkevi rakkaus, ystävyyden 

Se näkee peilikuvansa kauniin sinisenään, 

unohtaa ruusuisen 

Tasaisin välein se astelee ikuisuuksia 

Kutkuttavalla tavalla se auttaa herättämään 

Loputonta, moninkertaista.

Katulamput enkeleinä

Mietin alakuloisena: 

Jatkan matkaani yksin 

ilman nauruasi

ilman sadepisaroitasi 

kuivana 

surkeana 

rakkina 

Asiat jotka kulkevat eteenpäin: Kenkieni elämä

vain katulamput valaisevat 

kätesi poissa omastani 

Lakritsia, 

kuivunutta.

Tuli paiskoo silmistäni järven,

pian näen hänet vastarannalla

Toistan itselleni päivittäin

"En enää itke 

En enää puhu 

En enää satuta

En enää naura 

Lakkaan 

Lopun 

Aloitan 

En enää koskaan kirjoita runoja 

En enää koskaan valokuvaa 

En enää koskaan hengitä" 

Sallikaa Jumalan nauraa, 

lyödä minut tainnoksiin iltaisin 

pudottaa minut korkealta, 

upottaa syvään jokeen 

jotta voisin nousta takaisin kuolemankielissä, 

oppiakseni elämän syvimmän tarkoituksen, 

elämisen itsessään

Unelmia

Asetu viereeni 

Kääri minut turvaan 

Anna minun maata hetki

tuntea hengityksesi, 

nousevan ja laskevan rintakehän 

Nukahtaa siihen paikkaan 

Hetkeen 

Ikuisuuteen 

Hellästi 

Uudelleen 

uudelleen 

ja uudelleen

Sydämeni lyö tahtia

Kolmatta en tunne,

suutelit minua

Väsynyt lintu putoaa siiviltään

minä sängylleni 

Tukkimaan huutoni paksuun peittoon 

Toistamaan nimeäsi virsien lailla 

Särkemään kaikki padot jotka estivät minua tuntemasta

Samaan aikaan kivi saa seuralaisen matkailijasta, 

kun minä vaivun kyynelten saattelemana syvään uneen 

Sulkia

Kaikkialla

Kipinöivä

Levottomia jalkoja

Raikuvaa laulantaa

Kengurun loikkia

Perhosten ankaraa vilinää

Juna pysähtyy eteeni,

sieluni käy

Sinun sinisilmiesi pilke,

hiljalleen kaartuvat huulet

ja

vartaloani odottavat kohotetut kädet

Verhot eivät peitä aurinkoa

Laulava höyry

ja

voimistuva haukotus

Käteni eivät enää tunne sinua

Kyyneleeni matkustavat,

niinkuin sinä ja meidän rakkautemme.

Itketetty tyttö

Kylmän talven ruhjeet

Poltteet kyynelten

takana puisen naamion,

joka hymyilee jatkuvasti ilman sielun tanssitusta

itketetty tyttö vaipuu polvilleen paljastavan kuutamon edessä

ja rankaisee maailman mielessään

Kynnet kuluneet

Huulet huudosta rohtuneet

jättää jälkeensä tekopyhän naurun,

jonka rakkaus hänelle viimeisinä päivinään lahjoitti

Minä himoitsen syliä

ja seinissä kulkevaa ääntä,

joka tuudittaa minut öiselle matkalle,

nuotti kerrallaan.