Miten minä voisin jaksaa?

Kun siipeni ovat murskatut
ja huuleni verillä

Sisimmässäni huudettaan tyhjille,
äänieristetyille seinille

jäiset sormeni pauhaavat
ja luovat tuskan

pahempaa ei ole maailmassa,

kun tuhoisin maailmakaikkeuden

omassa sydämen jatkumossa



 

Jumalatar

kuin lintunen, hän leikkii äänihuulillaan

tanssii vetten päällä kultaisilla korkokengillä

kuljettaa mekkoa päällään, 

kuningattaren lailla

koskettaa kuin silkki 

Jumalatar 

minun jumalatar 

hän maistuu huumaavalle

makealle viinille

suutelee tajunnan ylös taivaisiin, 

kirkkaisiin tähtiin 

josta ei ole paluuta 

vaikka maan äiti itkisi ja huutaisi palaamaan,

polvillaan

rukoillen

Hän soitti musiikkiaan

Se nostatti auringon

ja laski kuutamon

Se kasteli maaperän

Riepoi oksia

Haavoitti pilviä hirmumyrskyllä

Se sytytti sieluja tuleen

Kantautui kuuroillekin

Ja niin

äänihuulet maailmalla aukenivat

samaan tahtiin

Kuin olisimme kaikki yhtä ja samaa

mestariteosta

Kämmentesi lämpö virtaa minuun

hellii hiusteni juuria

hivelee ranteitani


Huuliesi musiikki soi

nostattaa iholleni karvat

tanssittaa sieluani


Silmiesi sini pökerryttää

kuin olisin juonut viinin

jos toisenkin


Tuoksusi sammuttaa henkeni toviksi

vie minut jonnekin ylös

sinne missä minulla on hyvä olla


Rakkautesi aiheuttaa sen

mitä viulun haikeuskin,


kyynelten virran

ja

roihuavan sydämen


En päästä kaipausta lähelle

En päästä meitä huomiseen


Sidotut

me kaksi

ja tämä hetki


kun kelloilla ei viisareita olisikaan

Rakastin sinua ihminen

Sielusi leiskui, kannoit sen vahvoilla siivillä

Jäikö se kaikki sateeseen?

Kun sydän murskana vaelsit

Polvistuit maahan ja vaikeroit

Revit kauniita hiuksiasi,

jotka vielä eilen olivat palmikoilla:

Sinä ja elämänhalu sidottuna yhteen

Rauhassa

kun kuulisi hiljaisuudessa musiikkia

hengittäisi pyhää tuulta

antaisi silmien painua

ja puron solista

vihertävät lehdet kellastaviksi

vihertävä maa valkeaksi

maailmamme vedet jääksi

ja kun taas herään

olen kuin kukka

kylmän kestänyt

kirkas

uusi

Suojelusenkeli

Et ole yksin

Joku asettaa kätensä olallesi

ja kuiskii korvaasi lauluja

se ei ole sattumaa

se ei ollut tuuli joka paiskoi ikkunat auki

se oli joku joka kietoo sinut siipiensä suojaan,

pitää kädestä ja antaa sinun itkeä

Et ehkä näe sitä mutta tiedät sydämessäsi,

että päästit sisään jotain

joka varmistaa hyvän yön unen,

on läsnä kun kynttilät puhuvat

Rakkaus

Turva

Neulon sydämen

vaaleanpunaisen

se kuivuu jatkuvasti kyynelten kasteesta

asetan sen rinnalleni

ja kuvittelen olevani onnellinen

ikävä on vanginnut minut

omaksi rakkaakseen

orjakseen

mutta sydän pitää minut elossa

toivo pitää minut elossa

antaa minulle luvan hengittää

joka parkaisun välissä

kuin happea anellen

olen vahva kuin rakkaudelle annettu väri

vaaleanpunainen

kuin hänen huulensa syvässä kaaressa

en antaudu

en ole luovuttaja

jos kyseessä on hän

joka minut neulomaan opetti