torstai 28. tammikuuta 2016

Neulon sydämen

vaaleanpunaisen

se kuivuu jatkuvasti kyynelten kasteesta

asetan sen rinnalleni

ja kuvittelen olevani onnellinen

ikävä on vanginnut minut

omaksi rakkaakseen

orjakseen

mutta sydän pitää minut elossa

toivo pitää minut elossa

antaa minulle luvan hengittää

joka parkaisun välissä

kuin happea anellen

olen vahva kuin rakkaudelle annettu väri

vaaleanpunainen

kuin hänen huulensa syvässä kaaressa

en antaudu

en ole luovuttaja

jos kyseessä on hän

joka minut neulomaan opetti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rakkaus säestää kosketusten riemujuhlaa Sydän polkee kahdelle yhtyvälle ja aamu jatkaa taittumistaan Huudot kilpailevat kun toisaall...