Rakkaus säestää kosketusten riemujuhlaa

Sydän polkee kahdelle yhtyvälle

ja aamu jatkaa taittumistaan

Huudot kilpailevat

kun toisaalla elämän äänet vielä muhivat peitteiden alla

Huokaukset juoksevat tahdeissa äänihuulilta

ja välillä saavuttavat toisensa

kuin hyräilevä kuoro

Heidän nimensä

on suuri orgasmi

Melankolia

Mustiin pukeutunut neito, 

hän tanssi sammaleella, henkäili hallaa huuliltaan

nosti hameensa helmaa 

kohotti jalkaa eestaas vuorollaan

pyöri lumihiutaleiden laskiessa

vaikka ei musiikki soinut hän tanssi

askelsi 

ja niin saapui talvi 

viher vaihtui valkeudeksi 

auringon valo kuutamoksi 

ja neito vain tanssi

tanssi 

kunnes peittyi

kuollakseen ja uudelleen palatakseen 

Verikuu

Näin jotain lopun kaltaista

Kuin puettu kohtalokkaasti uuteen rooliin maailmankaikkeuden näytelmässä

Kun kerran tapahtui unessani

Revennyt taivaankansi 

Apua kiljuvat tähdet,

Pudotessaan sijoiltaan

Sydämeni pelkäsi

Se tunnisti punertavan

Kuin sinne kuulumaton roiskaisu taivaanrannan maalauksessa

Onnellisuus

Itkee vuolaasti kiittääkseen olemassaolostaan


Nauraa kuin villiintynyt lapsi


Pukee päällensä kaikki sateenkaaren värit


Tanssii liiakseen näyttäen hupsulta


Hyppii lätäköistä toiseen

ja

antaa syyn heittää kuperkeikkaa


tai kaksikin


ellei kolme


taikka miksipä ei neljä?


se näyttää sinulle maailman full HD:na


kirjoittaa sinulle runoja


lukee sinulle satuja eläytyen


haluaa laulaa kanssasi,


pöydän päällä


katolla


vuoren huipulla


niin että koko maailma nappaisi sen syliinsä

ja suutelisi

Hän on kaunis kuin tuli,

roihuava liekin varsi


Hänen katseessaan on hirmumyrskyn kauneutta

se iskee kehooni humalan lailla


Hänen makunsa on polttava mexico

häivyttää kalpeuteni suloisesti


Hänen äänensä saa minut jälleen muistamaan

kuinka jalkani tanssivat silloin ripaskaa

"Saanko luvan?"

Rakkaus

Se on kuin tulinen myrsky

joka kohtaa veden ja vaikenee
sen edessä polvistuen

virtaava järki

anna minun mennä

Syys pyyhkäisee puut paljaiksi

Linnut matkaavat turvaan,

jättäen jälkeensä kuolleen kellastuneen


Minä matkaan luoksesi kulunein siivin

kylmissäni


olet määränpääni

Etelä

Maaksi

Korotan ääneni metsille

herättäen sen mahdit

ja majesteetit


Kostutan kivet ja juuret,

kuin minusta ei koskaan loppuisi suru


Annan ääneni kuulua ja raikua

odottaen vastausta epätoivon sävelille


Ja metsä vastaa tuulen huminalla

joka tuntuu kasvoilla,

kuin äiti silittäisi hentoa lastaan


Ajattomuus laskeutuu tuiskeeseen

kuin sieluni näkisi kaiken


Lumous,

olen unessa

Sydämen hulluus

Sinä rakennat minuun linnan

Joka ylpeänä kohoaa ja ylväänä suojaa

Sinä olet minun vahvuuteni

Rohkeuteni
Rakkauteni

Sinä kohtaat huudot pimeässä
Sinä vaimennat valitukset

Sinä suutelet vahvasti
kuin ensimmäistä kertaa

Sinä rakastat
kuin musiikki pahimpina päivinä

Sinä olet minun roihuni

Minun veteni janossa

Rakkaani
Elämäni
Lähteeni

Sanoitin sydämeni laulun

Suru

joka ui janossa,

läpi rutikuivan hiekan 

Viha 

joka halkaisee,

timantit ja vuorten kivet 

Katkeruus 

joka nostaa päänsä ihmisen ylle

Alhaisuus

muurahainen ja korkea tammi uljaineen oksineen 

minä en ole mitään 

en yhtään mitään 

Olen vain pieni ihminen maailmakaikkeudessa
joka laulaa yksin omassa neliössään

Äänetöntä

Sanatonta lauluaan,

joka puhuu vain kyynelin 

Näin minä uin pelkojeni virrassa

hengittäen tomua ja tuhkaa

en ole ihminen enkä kala

luotu olen vaikeroimaan

jatkamaan matkaani

luoden ne meret

joilla loputtomiin kuljen

itkien

tukehtuen

ja mereni ulottuvat aina taivaisiin saakka