Korotan ääneni metsille
herättäen sen mahdit
ja majesteetit
Kostutan kivet ja juuret,
kuin minusta ei koskaan loppuisi suru
Annan ääneni kuulua ja raikua
odottaen vastausta epätoivon sävelille
Ja metsä vastaa tuulen huminalla
joka tuntuu kasvoilla,
kuin äiti silittäisi hentoa lastaan
Ajattomuus laskeutuu tuiskeeseen
kuin sieluni näkisi kaiken
Lumous,
olen unessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti