Rakkaus

Se on kuin tulinen myrsky

joka kohtaa veden ja vaikenee
sen edessä polvistuen

virtaava järki

anna minun mennä

Syys pyyhkäisee puut paljaiksi

Linnut matkaavat turvaan,

jättäen jälkeensä kuolleen kellastuneen


Minä matkaan luoksesi kulunein siivin

kylmissäni


olet määränpääni

Etelä

Maaksi

Korotan ääneni metsille

herättäen sen mahdit

ja majesteetit


Kostutan kivet ja juuret,

kuin minusta ei koskaan loppuisi suru


Annan ääneni kuulua ja raikua

odottaen vastausta epätoivon sävelille


Ja metsä vastaa tuulen huminalla

joka tuntuu kasvoilla,

kuin äiti silittäisi hentoa lastaan


Ajattomuus laskeutuu tuiskeeseen

kuin sieluni näkisi kaiken


Lumous,

olen unessa

Sydämen hulluus

Sinä rakennat minuun linnan

Joka ylpeänä kohoaa ja ylväänä suojaa

Sinä olet minun vahvuuteni

Rohkeuteni
Rakkauteni

Sinä kohtaat huudot pimeässä
Sinä vaimennat valitukset

Sinä suutelet vahvasti
kuin ensimmäistä kertaa

Sinä rakastat
kuin musiikki pahimpina päivinä

Sinä olet minun roihuni

Minun veteni janossa

Rakkaani
Elämäni
Lähteeni