torstai 24. tammikuuta 2013

Toistan itselleni päivittäin

"En enää itke 
En enää puhu 
En enää satuta
En enää naura 
Lakkaan 
Lopun 
Aloitan 
En enää koskaan kirjoita runoja 
En enää koskaan valokuvaa 
En enää koskaan hengitä" 

Sallikaa Jumalan nauraa, 
lyödä minut tainnoksiin iltaisin 
pudottaa minut korkealta, 
upottaa syvään jokeen 
jotta voisin nousta takaisin kuolemankielissä, 
oppiakseni elämän syvimmän tarkoituksen, 
elämisen itsessään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rakkaus säestää kosketusten riemujuhlaa Sydän polkee kahdelle yhtyvälle ja aamu jatkaa taittumistaan Huudot kilpailevat kun toisaall...