torstai 7. marraskuuta 2013
"Asetin siivet ja lähdin lentoon."
Minussa asui aurinko hetken.
Pienen hetken.
Sinun hymysi silmiäsi myöten,
naurusi,
pehmeä vartalosi lähellä minua.
Sydäntäni hellivä laulusi,
tuoksuvat hiuksesi jotka toivat elämänhalun.
Nyt tämä pienoinen sielu on jäässä ja kauhuissaan.
Poltin kirjeesi ja potkin tuhkat kauas minusta,
jotta se ei olisi totta,
jotta aurinko jälleen sarastaisi,
jotta se valhe muuttuisi todeksi.
neljä seinää
yhteinen kolo
elämä
kaikki tämä
ilman sinua?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Rakkaus säestää kosketusten riemujuhlaa Sydän polkee kahdelle yhtyvälle ja aamu jatkaa taittumistaan Huudot kilpailevat kun toisaall...
-
Kun siipeni ovat murskatut ja huuleni verillä Sisimmässäni huudettaan tyhjille, äänieristetyille seinille jäiset sormeni pauhaavat ja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti