sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Nämä ajatukset

En voi uskoa tätä: 

Kaunista tarua,

suurta unelmaa 

Tuulet ja pyörteet 

Punaista

Sinistä

Valo kietoi kodin 

meidän yhteisen sävelen, 

Sointua 

Loputonta,

tumman ja vaalean tiukkaa otetta
klo
Tunnisteet: ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Rakkaus säestää kosketusten riemujuhlaa Sydän polkee kahdelle yhtyvälle ja aamu jatkaa taittumistaan Huudot kilpailevat kun toisaall...

  • Verikuu
    Näin jotain lopun kaltaista Kuin puettu kohtalokkaasti uuteen rooliin maailmankaikkeuden näytelmässä Kun kerran tapahtui unessani Reve...
  • Miten minä voisin jaksaa?
    Kun siipeni ovat murskatut ja huuleni verillä Sisimmässäni huudettaan tyhjille, äänieristetyille seinille jäiset sormeni pauhaavat ja...